Taitomaa.fi
Taitomaa.fi
Taitomaa.fi
Fb2
Kaikkea kesään, kotiin ja lahjaksi! Tervetuloa ostoksille!
Taika
 
 
Banneri_taitomaa
Small_retromaa_botton
Taitavien tarinoita
 
Mitä Isälle lahjaksi?
 
Kirjoittaja : Taitomaan Anu
 
Julkaistu 23.10.2016
 
Onko Isälle vaikea keksiä lahjaa? Onko miehille vähemmän vaihtoehtoja? Huomaan että suhtaudun miehen lahjan valitsemiseen tiukoin kriteerein ja punnitsen vaihtoehtoja tarkkaan. Haluaisin lahjan kertovan elämäni tärkeälle miehelle hänen merkityksestään, omista tunteistani ja siitä että arvostan häntä sellaisena kuin hän on. Käsityölahja on uniikki, valmistettu ja valittu huolella. Välittämisen viesti välittyy ♥ !

Isälle, joka käy joka vuosi venemessuilla, selviää talvet suunnittelemalla seuraavan kesän veneenkunnostusprojekteja ja veneilyreittejä, voisit ostaa vaikka Ankkurikaulakorun.

Isälle, joka säännöllisesti valtaa keittiön ja joka jauhojen pöllytessä loihtii ilmoille leipiä ja muita leivonnaisia, voisit antaa Diplomi-leipoja -leivinliinan. Sen alla tuoksuvien herkkujen on hyvä levätä ja odottaa innokkaita syöjiä.

Kun Isä kerta toisensa jälkeen lumoutuu viikingeistä, historiallisista tapahtumista, haarniskoista ja sotilaista, voisit ripustaa oman sankarisi kaulaan Metallikilpi-kaulakorun suojelemaan häntä pahoilta voimilta.

Paljon ulkoilevalle tai talvisin palelevista jaloista kärsivälle Isälle löydät Taitomaasta villasukkia monenmoisia. Lämpimät sukat lämmittävät myös mieltä! Talvella kaloja pilkkimällä narraavalle Isälle hankit heposti kynsikkäät, joiden avulla sormet pysyvät lämpiminä, mutta näppituntuma säilyy.

Erähenkiselle ja vähän extreme-Isälle voit hankkia Selviytymisrannekkeen. Siinä on melkein kaikki, mitä selvitymiseen tarvitaan: Paracord-narua sekä Firecord-naru ("sytytyslanka"), hätäpilli, minikompassi ja tulentekoraaputin. Wau!

Matkusteleva Isä tarvitsee laukkuunsa hyvän ja tilavan Toalettipussin, minne laittaa dödöt, partavaahdot, hammasharjat ja muut. Matkalukemista Isälle löydät vaikkapa verkkokauppa Adlibriksestä. Ja kirjoja rakastavalla Isällä tuskin on liikaa kirjanmerkkejä. Sydämenmuotoisella So many books so little time -kirjanmerkillä kerrot myös tunteesi ihanalle Isälle.

Jos taas Isä joskus kiireiden keskellä vaikuttaa unohtavansa olevansa Isä, voit hienovaraisesti muistuttaa häntä tästä tärkeästä roolistaan antamalla hänelle ISÄ tuntolevyn.

Kaikki lahjat tietysti kruunaa kaunis ja yksilöllinen kortti, niitäkin löydät Taitomaasta!

Mikäli mikään näistä vinkeistä ei sytyttänyt, "kaikkea mahdollista" lupaa verkkokauppa Mulletoi.com valikoimistaan löytyvän...

 
Avainsanat  
 
Tämän artikkelin ilmoitti :
 
Taitomaan Anu
 
 
0 kommentti     
 
 
Muut kirjoitukset :
Hiljaista kuin villasukkatehtaalla?

Taitomaan keskusteluosio on kaikille avoin ja kaikille luettavissa. Siellä viimeisimmässä keskustelunaloituksessa yksi Taitomaan myyjistä kyselee onko palvelussa hiljaista, käykö kenelläkään kauppa? Samanlaisia kysymyksiä ja kommentteja tulee säännöllisesti. Ymmärrän kysymyksen hyvin myyjän näkökulmasta. Minäkin haluaisin, että Taitomaan valtavan ihania ja taidokkaita tuotteita ostettaisiin enemmän.

Jos mietin asiaa Taitomaahan tuotteita katsomaan tulevan asiakkaan kannalta, jo pelkkä kysymys hiljaisuudesta saattaa ohjata hänet muualle ostoksille. Palveluun tulevalle saattaa tulla tunne, ettei kukaan täältä osta mitään, miksi siis minäkään. Täällä on varmaan jotain vikaa tuotteissa, toimituksessa tms. Onneksi siitä ei ole kysymys, mutta mielikuvat vaikuttavat usein paljon.

Minua harmittaa hiljaisuus palvelussa. Koen olevani osittain, mutta vain osittain, vastuussa hiljaisuudesta. Kauppa-alustan tarjoajana pidän Taitomaata esillä kuukausittain tai useammin sosiaalisessa mediassa, joskus pienillä lehti-ilmoituksilla myös. Yksittäisten myyjien tuotteita nostan esille somessa, vaikka sitäkään minun ei olisi pakko tehdä, mutta kenenkään yksittäisen myyjän kauppaa en voi ryhtyä mainostamaan. Jos tuon yksittäisiä tuotteita esiin, linkitän myös suoraan tuotteeseen ja mainitsen tekijän. Kuinka moni myyjä mainostaa Taitomaan kauppaansa ja tuotteitaan jossain kuukausittain?

Kun Taitomaa vuonna 2008 aloitti toimintansa, sosiaalinen media ei ollut niin suuressa roolissa ihmisten elämässä kuin se on nyt. Yksittäisellä käsityötuotteita myyvällä ihmisellä ei ollut helppoja, maksuttomia kanavia markkinoida tuotteitaan. Verkkokauppoja ja muita nettivälitteisiä ostoskanavia ei ollut niin paljon ja verkko-ostaminen oli vähäisempää kuin tänä päivänä. Sillonkaan pelkästään se, että laittoi nettiin myyntiin jotain, ei taannut yhtään myyntiä. Jos kukaan ei tiedä tuotteistasi ja mistä niitä voi ostaa, on myyntiä vaikea saada.

Joillekin tietysti riittää se, että tuotteet ovat esillä netissä. Onhan se kuitenkin enemmän, kuin jos tuotteet olisivat vain kotona hyllyn päällä näytillä. Netissä mahdollisuus siihen, että tuotteesi näkee joku muukin kuin sinä, kuitenkin kasvaa. Riittääkö se, että joku näkee tuotteesi? Millä todennäköisyydellä juuri se joku tarvitsee myymääsi tuotetta, ihastuu siihen, tekee ostopäätöksen? Verkkokaupan asiantuntijat ovat varmasti tutkineet, kuinka monta tuotteen katselijaa on ostajaa kohti, lukua en tiedä, mutta heitä on varmasti paljon.

Entä kuinka moni myyjä Taitomaassa on ostanut täältä jonkun toisen tekemän tuotteen itselle tai lahjaksi? Haastan jokaisen myyjän ostamaan edes yhden tuotteen vuosittain joltain toiselta myyjältä. Myönnän, että itsekin ajattelen usein, etten viitsi ostaa jotain ihanaa toisen tekemää tuotetta, koska voisin tehdä sen itsekin. Olen yrittänyt opetella ajattelemaan toisin, sillä en kuitenkaan koskaan tee tuotetta, jota olen jonkun toisen tekemänä ihastellut. Vaikka osaa itse tehdä, voi nauttia myös toisen tekemästä, ihan yhtä arvokas ja itse tehty sekin tuote on.

Kaikki myyjät saavat tietysti toimia haluamallaan tavalla Taitomaassa, sanoa mielipiteensä toiminnasta ja kommentoida asioita keskustelu-osiossa, täällä blogissa tai minulle suoraan. Täällähän on aika vähän sääntöjä tai ehtoja. Kuuntelen, neuvon ja autan aina kun pystyn.

Haluaisin kuitenkin herätellä ajattelemaan. Onko Taitomaa vain käsityötuotteiden kuvagalleria vai ollaanko me täällä myymässä tuotteitamme? Kerrotko asiakkaalle kauppasi / tuotteittesi tarinan? Saako ostaja tuotteistasi riittävästi tietoa? Ovatko tuotekuvasi selkeitä, kauniita ja onko niitä riittävästi? Ostaisitko itse tuotteen niillä kuvilla ja kuvailuilla, joita tuotteellesi olet antanut? Missä kaikkialla olet esillä tuotteittesi kanssa?

Minä ryhdyin luotsaamaan Taitomaata innoissani ja monin suunnitelmin, mutta kuten usein käy, todellisuus ei ollutkaan ihan sitä mitä ajattelin. Teen tätä työtä sivutoimisesti ja harrastuksenani, en saa tästä palkkaa. Haaveilen monista asioista Taitomaahan liittyen, haluaisin korjata monia "pikkuvikoja" ja oikeastaan haluaisin uudistaa koko palvelun. Nyt Taitomaa on tällainen, tuttu ja turvallinen, myyjiä ja tuotteita tulee kokoajan lisää, ihania tuotteita on paljon ja minä olen mukana täydellä sydämellä, oletko sinä?

Avainsanat  
Taitomaan kautta syksyn puuhiin

Kun metsään on päästävä, nappaa päähäsi Lippahuivi ja olalle vaikkapa tukeva Farkkukassi tai pieni kukkaro, jonne mahtuvat kännykkä ja avaimet ja joka keikkuu näppärästi mukana. Viileällä ilmalla sormia lämmittävät kämmekkäät tai kynsikkäät, joiden ansioista marjastaminen, sienestäminen ja valokuvaaminen onnistuvat vaivatta. Hartioille ja kaulaan voit kietaista vaikka huivin tai heittää päällesi ponchon. Jalkaan tietysti kumisaappaat ja niihin iki-ihanat villasukat.

Kun kotona keittiön lämmössä mietit, miten saaliisi metsästä tai omasta puutarhasta säilöisit, voit kietaista päällesi essun. Mikäli touhuissa on mukana pikkuapulaisia, myös heille löydät essut Taitomaasta. Kun päällä on virallinen "työasu", saattaa pikkuväki jaksaa keskittyä vähän paremmin - no ainakin sotkua tulee ehkä vähemmän .

Sotkukaan ei ole ongelma, kestävä ja pestävä ekotalousrulla pelastaa pulasta. Hauskan näköisellä ekotiskiliinalla myös lapset innostuvat jälkien korjaamisesta.

Kesä ja kä..sityöt

Olen tässä mietiskellyt minkälainen kesäni on ollut käsitöiden näkökulmasta. Jostain syystä mieleeni ei tule paljon mitään, mutta tiedän, että kaikenlaista olen kuitenkin värkkäillyt. Kun kaivelen kesäterässä olevaa pääkoppaani muistan, että olen tehnyt kaikenlaisia pieniä korjauksia ja tuunauksia omiin, lasten ja muiden läheisten vaatteisiin ja yhden puseronkin kesakuun korutuotoksiainnostuin ompelemaan (kun sain taas otettua saumurin käyttöön ja huollettua sen).

Korujakin on syntynyt. Uusia ideoita tulee pyöriteltyä ja materiaalia haalittua. Viereisen kuvan sydänriipuksella varustetut kaulakorut tein jo kesäkuussa, mutta en ole vielä saanut laitettua niitä myyntiin minnekään. Nämä korut ovat uutta mallia, tällaisia en ole ennen tehnyt. Nuo pitsikuvioiset puusydämet olivat odotelleet jo kauan varastoissani. Tuosta tummanvihreästä tuli suosikkini, vaikka tehdessä ajattelin, että siitä voi tulla vähän synkkä.

Aloitin myös virkkaamaan matonkuteesta jakkaran päällistä, josta ehkä tuleekin pieni matto tai lattiatyynyn päällinen :D. Aina ei aloittaessa tiedä, mikä lopputulos tulee olemaan vaikka jotain tiettyä olevinaan aloittaisi.
Materiaalikokeilujakin olen tehnyt, kun olen mietiskellyt vaihtoehtoista, mielellään kierrätettyä tai muuten ekologista materiaalia korujeni pääasialliselle materiaalille videonauhalle. Sepä vaan ei ole niin helposti korvattavissa. Toki hauskaa jälkeä saa aikaan esim. käsin punotusta banaanilangasta, mutta samankaltaista lopputulosta, kuin videonauhasta siitä ei tule.
Mitä sinä olet tänä kesänä tehnyt? Oletko löytänyt uuden tekniikan tai materiaalin? Onko kesä käsitöiden kulta-aikaa, vai viekö puutarhanhoito, veneily, mökkeily, marjastus tai jokin muu kesätekeminen aikasi? Lisää kommenttisi kuvan kera tänne blogiin tai Taitomaan facebook-sivulle. Myös ideoita ja vinkkejä saa jakaa, etenkin tuunaus- ja kierrätysideat kiinnostavat ainakin minua kovasti.

Avainsanat  
Äidit, mummot & muistot - perityt tavat, taidot & tavarat

Äitienpäivää vietetään toukokuussa ja kaikkien mummojen ja äitien kunniaksi ajattelin kirjoitella äiteihin ja mummoihin liittyvistä muistoista. Tule mukaan muistelemaan kommentoimalla tätä kirjoitusta tai aloittamalla oma blogi.

Minulla oli mummo, joka vaatetti minut ja sisareni. Meillä oli usein samanlaiset kevätjuhla- tms. vaatteet kaikilla kolmella. Olin aika pieni, kun salaa kokeilin mummon ompelukonetta ja niinhän siinä kävi, että pieni sormi eksyi neulan tielle ja satutin itseäni. Muistaakseni siitä ei seurannut suurempaa porua (eikä minulle minkäänlaista kammoa) ja mummo opasti ja neuvoi minua mielellään. Kangastilkut olivat leikeissäni ja tein niistä barbeille ja nukeille yksinkertaisia vaatteita. Mummo opetti minut myös neulomaan ja virkkaamaan. Mummolassa oli vintillä valtavia pahvilaatikoita, joissa saatoin istua pitkiä aikoja tutkimassa vanhoja vaatteita ja kankaita, vanhoja sukkia hienoissa paketeissaan, hattuja, kenkiä, vanhanaikaisia alusvaatteita, nahkatilkkuja, keskeneräisiä- tai kokeiluompeluksia.

Vintillä oli myös paljon vanhoja kirjoja, äitini koulukirjoja ja -vihkoja, kaikenlaista jännittävää pientavaraa. Siellä oli myös vanha vaaka punnuksineen, jolla myös usein leikin. Vintti oli ihan oma maailmansa, jonne talvisin oli ikävä, koska siellä ei kylmyyden vuoksi voinut olla. Näin aikuisena jää väkisin miettimään, miten viihdyin siellä niin pitkiä aikoja yksin ja mitä silloin ajattelin ja leikin. Kaikkea ei muista, mutta tunnelman, tunteet ja hyvän ja turvallisen olon muistaa, sekä tietysti alakerrasta leijuvan lihapullien tuoksun, kun mummo huutelee syömään :). Yksi rakkaimmista mummolan leluista minulle oli äitini vanhat nukenrattaat.

Kun tulin vanhemmaksi aloin ommella vaatteita itsekin. Otin kankaan, leikkasin ja kokosin vaatteen. Ihanaa ja luontevaa tekemisen vapautta ja luovuutta, jota pukuompelijakoulutuksen jälkeen on monesti ollut ikävä. Välillä kysyin mummolta neuvoja. Enimmäkseen tein puseroita ja muistan niiden olleen ihan lempivaatteitani. Vanhojen päivän puvun ompelin itse mummon avustuksella, se oli ensimmäinen suurempi ompelutyöni. Itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto oli aina hauska katsoa mummon kanssa tv:stä, kun saatoimme kommentoida pukuja, niiden istuvuutta, kangasvalintoja jne.

Äidilleni käsityöt eivät ole olleet niin tärkeää ja luontevaa tekemistä, mutta kyllä hänkin on neulonut vaatteita minun lapsilleni, kirjonut, maalannut ja sommitellut nahkapaloista tauluja, askarrellut joulukortteja ja ommellutkin minulle joskus jotain, kun olin lapsi. Äitini on ehkä enemmän taiteilijaluonne. Ehkä rakkain lapsuuden nalleni on äitini neuloma.

Kun mummoni kuoli, perin häneltä kaikenlaista ompelutarviketta, nappeja, vetoketjuja, lankoja, nahkapaloja, kankaita. Myös mummon kukkakuvioiset kahvikupit, vanha seinäkello, kirjoja , valokuvia, huonekaluja yms. on päätynyt kotiini ja ne ovat kaikki minulle tärkeitä. Myös mummon minulle ja siskoilleni ompelemat vaatteet ovat pääsääntöisesti tallessa ja myös omat lapseni ovat käyttäneet niitä.

Mummo on vahvasti elämässäni mukana edelleen perittyjen tapojen, taitojen ja tavaroiden muodossa ja äitini kanssa voin muistella ja luoda uusia muistoja ja tapoja. Toivottavasti saan siirrettyä käsillä tekemisen riemua ja palkitsevuutta sekä vanhojen tavaroiden arvostusta myös omille tytöilleni.

Avainsanat  
Taitavien tarinoita - blogin avaus

Taitavien tarinoita -blogin tarkoitus on houkutella Taitomaan ja Retromaan käyttäjiä kirjoittelemaan yhteisestä aiheesta tai aiheen vierestä muutaman kuukauden välein. vanhoja ompelutarvikkeitaKäsillä tekeminen, luovuus ja vanhat tavarat kuuluvat elämään, liittyvät ja limittyvät kaikkeen. Toisille ne ovat elämäntapa, toiselle työ, toiselle tapa rentoutua. Ne haastavat, innostavat, antavat elämyksiä, palkitsevat. Tule mukaan ja kerro tarinoita omasta elämästäsi!

Olen Taitomaan ja Retromaan ylläpitäjä ja päätoimittaja, kirjastonhoitaja ja kahden pienen tytön äiti. Teen koruja videonauhasta, ompelen, tarvittaessa teen mitä tahansa käsilläni, mökkeilen, hoidan puutarhaa ja käytän ja opiskelen töissäni aktiivisesti netin ja somen maailmaa. Olen kiinnostunut mikrohistoriasta, arvostan vanhoja taloja ja tavaroita, rakastan etsiä ja löytää ja kuunnella tarinoita. Visuaalisuus, selkeys, ymmärrettävyys ja käyttäjäystävällisyys ovat minulle tärkeitä asioita.
 

Avainsanat  
 
Taitavien tarinoita
 

Tietoja minusta

 
Article

Olen Taitomaan & Retromaan ylläpitäjä ja päätoimittaja ja kahden pienen tytön äiti. Teen koruja videonauhasta ja muista materiaaleista, ompelen, tarvittaessa teen mitä tahansa käsilläni, mökkeilen, hoidan puutarhaa ja käytän ja opiskelen töissäni aktiivisesti netin ja somen maailmaa. Olen kiinnostunut mikrohistoriasta, arvostan vanhoja taloja ja tavaroita, rakastan etsiä ja löytää ja kuunnella tarinoita. Visuaalisuus, selkeys, ymmärrettävyys ja käyttäjäystävällisyys ovat minulle tärkeitä asioita.


Taitavien tarinoita -blogin tarkoitus on houkutella Taitomaan ja Retromaan käyttäjiä kirjoittelemaan yhteisestä aiheesta tai aiheen vierestä muutaman kuukauden välein. Käsillä tekeminen, luovuus ja vanhat tavarat kuuluvat elämään, liittyvät ja limittyvät kaikkeen. Toisille ne ovat elämäntapa, toiselle työ, toiselle tapa rentoutua. Ne haastavat, innostavat, antavat elämyksiä, palkitsevat. Tule mukaan ja kerro tarinoita omasta elämästäsi!

 
 
 
 
Viimeiset kommentit
Hei Kassi-Alma ja kiitos mietteistäsi! Oli pakko ...
 
kirjoittanut Taitomaan Anu
 
 
 

Ilmoituksia katsottu tänään: 1478